Päijät-Hämeen hyvinvointialueella työsuojeluvaltuutettuna toimiva tehyläinen Kirsi-Maarit Lehtimäki ei pääse yllättämään vastauksellaan kysymykseen työpaikan kuulumisista.

– Kaikilla hyvinvointialueilla vähennetään henkilötyövuosia ja se tuntuu työntekijöiden arjessa, vaikuttaa ilmapiiriin ja jaksamiseen. Siellä näkyy, että nuoret eivät meinaa jaksaa -heillä on mielialaan ja mielenterveyteen liittyviä poissaoloja paljon. Sitten taas meillä uran loppupuolella on tuki- ja liikuntaelinsairauksia.

Lehtimäki on tehnyt 30 vuotta töitä sairaanhoitajana – viimeksi erikoissairaanhoidon sisätautien vuodeosastolla. Hän edustaa nyt toista kautta päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna aikuissosiaalityön ja vammaispalveluiden työntekijöitä. Psykososiaalinen kuormitus on erityisesti asiantuntijatyössä, kuten sosiaalityöntekijöillä, kova, Lehtimäki kertoo.

Edustajistossa poliittisen tilannekatsauksen pitäneen SDP:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin ja STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemen puheenvuoroista Lehtimäen mieleen nousi huoli tulevaisuuden työelämästä. Yksi murheenaihe on eilen eduskunnassa läpi mennyt laki, joka sallii vuoden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen solmimisen ilman perustetta.

– Nuorten naisten työmarkkina-asema on heikko ja se heikentyy vain entisestään. Matalan syntyvyyden Suomessa huonojen asioiden kehä tässä vain vahvistuu, hän sanoo viitaten lisääntyvään epävarmuuteen työstä ja toimeentulosta.

Heinolan politiikassa kaupunginhallituksen puheenjohtajana vaikuttava Lehtimäki (sd.) toivoo, että seuraava hallitus muuttaa politiikan suuntaa. Hän kummastelee, miksi vasemmistolaista politiikkaa kuvaillaan ideologiseksi ja oikeistolaista tunnutaan pidettävän ideologiasta vapaana, neutraalina ja faktapohjaisena.

– Tämä hallitushan on tehnyt ihan superideologista politiikkaa! Ei päätöksillä ole ollut perusteita minkään talouden tai yritysten näkökulmasta. Nämä ovat olleet asioita, jotka ovat olleet tietyillä tahoilla ideologisesti haaveena toteuttaa – vaikka ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto tai yleensäkin työntekijän asemaan liittyvät päätökset.

Petteri Broström kertoo, että omalla työpaikalla työnantajan ja työntekijöiden välillä on hyvä luottamus ja asioista pystytään puhumaan rakentavasti.

HYVINVOINTIALUEEN leivissä työskentelee myös Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella johtokeskuksen palomestarina toimiva jytyläisen Suomen pelastusalan ammattilaisten SPALin varapuheenjohtaja Petteri Broström. Kuten Lehtimäen työpaikalla Päijät-Hämeessä, näkyvät säästöpaineet myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueella Varhassa.

– Suunnitelma oli hyvä, että päästään plus miinus nolla -tilanteeseen ennen kuin taas tulivat nämä uudet säästöt, eikä kukaan tiedä, mitä se vielä tarkoittaa. Pelastustoimi on pieni osa siitä – noin kaksi prosenttia Varhan budjetista – ja silti meillä valutetaan säästö tasaisesti kaikille toimialueille.

Broström on hyvillään siitä, että keskusteluissa sisäinen turvallisuus, poikkeusoloihin varustautuminen ja pelastustoimen merkitys siinä, ovat nostaneet päätään.

– Siinä meillä on ehkä vähän vipuvartta, että ehkä säästöt eivät tule pelastustoimeen niin lujaa kuin ne muuten voisivat tulla.

Broström pitää ongelmallisena, että valtionjohdon ja sisäministeriön juhlapuheet sisäiseen turvallisuuteen panostamisesta eivät konkreettisesti näy hyvinvointialueen toiminnassa.

– Hyvinvointialueen johtokunnassa voidaan todeta, että vaikka se joku merelliseen öljyntorjuntaan ministeriöstä luvattu lisärahoitus on teidän budjetissanne jo, että teidän pitää vain kohdentaa se uudestaan. Puheissa rahaa tulee, mutta ei välttämättä konkreettisesti, koska se ei ole korvamerkittyä.

Broström kuvailee Lindtmanin ja Kirvesniemen maalanneen puheissaan melko isolla pensselillä asioita, jotka eivät välttämättä kosketa perusjäsentä. Konkreettisista nostoista esimerkiksi ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto puhuttaa Broströmin työmaalla enemmän kuin esimerkiksi tasa-arvoasiat – vaikka tärkeitä ovatkin.

– Kyllä sitä puntaroidaan, kun jokainen veroilmoitustansa lukee ja näkee summan, mikä on ennen vähennetty. Nyt katsotaan, että ehkä tällä tonnilla olisi jotakin muutakin käyttöä. Tietysti summa vaihtelee alojen ja henkilöiden kesken, mutta kun kaikki on kallistunut ja kaikilla on tiukkaa kaikesta, niin asioita ruvetaan arvottamaan.

Seuraavalta hallitukselta Broström toivoo luottamuksen palauttamista työelämään. Sitä samaa, jota Lindtman puheessaan peräänkuulutti.

– Että päästäisiin taas siihen kolmikantaan, ettei vain saneltaisi. Meillä työpaikalla se toimii hyvin – meillä on erittäin hyvä luottamus työnantajan ja työntekijän järjestöjen välillä ja pystytään kaikista asioista puhumaan avoimesti ja rakentavasti. Tavallaan on sellainen yhteinen suunta. Työnantajakin on huomannut, että se on ainut tie, että homma toimii.

Satu Kaukonen on työskennellyt valtiolla vuodesta 1992 ja toiminut pitkään ay-liikkeessä erilaisissa luottamustehtävissä. Kaukosen ammattiliitto on Pro.

VALTIOLLA ei näytä sen paremmalta kuin hyvinvointialueillakaan, valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeissa työskentelevän, päätoimisen pääluottamusmiehen Satu Kaukosen kanssa jutellessa selviää. Hän oli pettynyt, kun valtionhallinnon supistukset eivät nousseet korostetummin esiin Lindtmanin ja Kirvesniemen puheissa.

– Kumpikaan ei käsitellyt esimerkiksi sitä, että tällä hetkellä on menossa virastorakenneselvitys, josta emme tiedä yhtään, miten paljon se vaikuttaa. Se tulee taatusti vaikuttamaan valtion virastojen toimintaan. Määrärahoja on supistettu jo tosi radikaalisti, Kaukonen sanoo.

Hänen mielestään olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaiset heijastusvaikutukset valtion virastojen toiminnoista säästämisellä on koko Suomen talouteen.

– Otetaan esimerkiksi yritysten tarvitsemat luvat, joita ne tarvitsevat käynnistääkseen toimintansa. Ne kärsivät, kun käsittelyajat pitkittyvät, eikä yritys pääse aloittamaan tai muuttamaan toimintaansa siinä ajassa, missä haluaisi. Ne eivät pääse rekrytoimaan työntekijöitä ajallaan, mikä vaikuttaisi työllisyyteen ja niin edelleen, Kaukonen kuvaa.

– Mehän ollaan tehottomia, ainakin sen mukaan, mitä poliitikkoja kuuntelee. Mehän emme tee mitään tuottavaa työtä, istutaan vaan ja ehkä pyöritellään jotain papereita.

YHTEISKUNNAN tämänhetkinen tilanne huolettaa Kaukosta kovin. Hän kertoo näkevänsä itsensä hyväosaisena ja kokee, että ”omasta kukkarosta joutaisi vähän lisää verojakin maksaa”.

– Nykyisen hallituksen politiikassa pidän ikävänä sitä, että leikkaukset kohdistuvat esimerkiksi työttömyysturvaan ja muihin tukiin, eikä ajatella sitä, mitä vaikutuksia sillä on lapsiin.

Hän näkee, että 1990-luvun laman aikaan moni lapsi syrjäytyi esimerkiksi vanhempien työttömyyden tai muun vähäosaisuuden vuoksi niin, että osa on pois työelämästä edelleen.

– Syrjäytyminen alkoi silloin. Näen, että nyt olemme tekemässä ihan samanlaista syrjäytettyä ikäluokkaa tällä politiikalla, jota tässä maassa tällä hetkellä tehdään.

Kaukonen toivoo, että tuleva hallitus kiinnittää huomiota tämän lisäksi aidosti tasapuolisen työelämän luomiseen. Esimerkiksi määräaikaisuuksia koskeva laki on omiaan lisäämään naisten ja nuorten työttömyyttä.

Kaukonen toteaa kuitenkin suhtautuvansa poliitikkojen – myös edustajistossa puhuneen Lindtmanin – vaalilupauksiin hieman kyynisesti.

– Toivoisin enemmän faktoja sen sijaan, että luvataan sata hyvää ja kymmenen kaunista.

Espoon Tapiolan seurakunnan ylivahtimestari Antti Ruuskanen edusti STTK:n edustajiston kokouksessa yhtä keskusjärjestön pienimmistä liitoista.

KIRKON alat ry:n puheenjohtaja Antti Ruuskanen antaa etunimikaimalleen Antti Lindtmanille kiitosta siitä, että hän sanoi kuitenkin rehellisesti, että kaikkia nykyhallituksen päätöksiä ei voida perua ja korjata.

– Näin varmaan on. Ja voihan myös olla niin, että osoittautuu, että jossakin päätöksessä onkin itse asiassa enemmän positiivista kuin ajateltiin ja vähemmän negatiivista kuin pelättiin, hän tuumii.

Ruuskanen nostaa esimerkiksi määräaikaisia työsuhteita koskevan lain. Hän on samaa mieltä muiden kanssa siitä, että se eittämättä kohdistuu naisvaltaisiin aloihin ja on siksi kurja päätös.

– Jos kävisikin niin, että huomataan, että se parantaakin työllisyyttä, niin sitten täytyy tietysti miettiä, että se ei ole pelkästään huono asia. Että jos päätöstä korjataan, täytyy miettiä, miten sitä korjataan.

Ruuskanen toivoo, että ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus palautetaan.

– Sehän oli ihan hölmö päätös. Mitä järkeä siinä oli, en tiedä.

Ruuskasen työpaikalle kuuluu kohtalaisen hyvää, joskin jäsenmäärässä trendi on sama kuin ammattiliitoissakin. Valitettavasti, hän sanoo.

– Onhan meillä työntekijämäärät luonnollisesti vähentyneet, kun rahat ovat vähän hiipuneet. Sitä on kuitenkin pystytty tekemään sillä tavalla hallitusti, että kun joku lähtee eläkkeelle, niin ketään ei ehkä oteta tilalle.

– Samaan aikaan siinä tietysti on ongelma, kun ketään ei oteta tilalle, niin kuka ne työt tekee. Työkuorma kasvaa ja tahti on kiihtynyt.

Kirkossa pulmana on myös henkilöstön ikärakenne, se olisi syytä korjata. Nuoria tarvitaan lisää. Ruuskanen katsoo, että nuoria saisi houkuteltua kirkon töihin, kun palkkaus on riittävän kilpailukykyinen.

– Esimerkiksi kunnissa on joitain samantyyppisiä tehtäviä kuin kirkossa, ja kuntapuolella maksetaan paremmin. Tietysti nuoret suuntaavat sitten sinne, koska eurot ovat tärkeitä. En halua kuntien työntekijöitä viedä, mutta palkkaus pitäisi olla sellainen, että pärjäisimme siinä kisassa.